On ehkä aika valottaa hieman blogimme nimeä, sillä siitä en ole tainnut kertoa vielä mitään ja samalla aion muutamalla samalla ylistää kotieläimistä kauneinta ja lempeintä.
Lehmä kuului ennen täällä maalla melkein jokaisen talon kalustoon, mutta nykyään täytyy mennä omaa kylää edemmäs jos haluaisi tämän ihmeen nähdä ja se on harmi... Ja meidän taloudessa juodaan niin paljon maitoa, että joskus tulee kieltämättä mieleen, että kyllä meillä yksi lehmä ainakin saisi olla, ettei tuota valkoista kultaa aina tarvis raahata selkä vääränä kaupasta ja silti se on aina kaikki jääkaapista!
Sen verran itselläni on lehmän tillaamisesta kokemusta, että varmaan osaisin lehmän hoitaa, mutta pahus kun tuo isäntä ei oikeen asiasta lämpene, pitäisiköhän sitä vielä vähän pehmittää? Nyt kun meillä nuo lapsetkin alkaa jo olla isoja ja omatoimisia, niin eikö nyt jo olisi aikaa lehmälle? Tuosta tallista ainakin nyt näyttäisi tulevan niin isokin, että kyllä sieltä varmaan muutama neliö löytyisi tähänkin tarpeeseen, rehut ja muut kivennäiset voisi varastoida vaikka käyttötallin ylisille. Ämpärit, talikot, lapiot, sorkkaleikkurit ja utareliivit sopisivat vaikka puutarhavajaan. Karjakeittiö voisi olla vaikka meidän kodinhoitohuoneessa, tilatankkia tuskin yhden lehmän takia kannattaa laittaa, ja varmaan ihan perinteinen siivilöinti lypsyn jälkeen riittää, ei mitään turhia homogeenisiä hienouksia ja separaattoreita, siitä vaan kermat päältä kissille ja isännälle, osa viilimään ja loput jääkaappiin jäähtymään. Ja aina olisi kahvimaitoa kaapissa.
Ja sitten ne ylistävät sanat: LEHMÄ ON VIISAS, senhän näkee jo sen silmistä, se osaa esimerkiksi nimensä ja tulee kutsusta paikalle, ainakin lypsyaikaan. Se osaa myös mennä isossakin navetassa oman parteensa odottelemaan peräimien kytkemistä. LEHMÄ ON KAUNIS! Ja senkin näkee silmistä, eli pitkistä kaarevista silmäripsistä, mutta myös muutenkin lehmä on sopusuhtaisen ja pehmeän muotoinen ja sarvien, (jotka nekin voivat olla erittäin sievästi kaareutuvat) välissä on tyylikäs otsatukka, jota voi oman verenpaineensa alentamiseksi rapsuttaa.
No tätä lehmän ylistystähän riittäisi vielä vaikka koko illaksi, mutta jos vaan loppuun mainitsisi, että olishan se aika kätevä ruohonleikkurikin tuollainen märehtijä ja lannoitettakaan ei tarvis sitten rahalla kaupasta hakea.
Mutta siitä Lehmihaka-nimestä sen verran, että se on tietenkin meidän tontin nimi. Meidän tontilla on kuulemma ennen vanhaa lehmät laiduntaneet kesäisin, näin kertoi pariskunta jolta maapalamme ostimme ja mielestämme oli kiva jättää tämä tieto näkymään ihan tontin nimessä.
Isännän viiriin muuten tulee sitten lehmän pää ja värit otetaan kuntamme vaakunasta, jossain vaiheessa voin esitellä alustavan luonnoksen aiheesta, sitten kun se on hyväksytetty heraldikoilla ;)
