sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Ikkunanpieliä ja luontoelämyksiä

En ole ennen huomannutkaan,
että vaahterassa on näin kaunis kukinto!

Lämpenihän se viimeinkin! Tuntuu että luontokin heräsi ihan muutaman päivän aikana ja nyt on joka paikka vihreänä ja kaikenmaailman kukkaa puskee joka pöpeliköstä, tässähän ihan meinaa pyörtyä kun on niin kaunista! Ja nyt harmittaa kun ei enempi tullut laitettua noita kesäkukkia siemenestä kasvamaan vaan kaippa tästä joutuu tuonne puutarhamyymälöihin suuntimaan, että saisi omallekin pihalle jotain nättiä väriläiskää.

No toisaalta, eihän ne itsekasvatetut kukkisikaan vielä pitkään aikaan, kun ei ole kasvihuonettakaan apuna. Eikä ne puutarhojen kasvattamat kukkaset taas ihan niin kalliita ole, etteikö niitä raaskisi ostaa, päinvastoin!

Kyllä on hidasta näitten ikkunanpielien laitto...
Isäntä lähti puhaltamaan villoja kaverin avuksi ja minä oon viettänyt ihan vaan tällaista hiljaiseloa pyykäten ja ryykäten, lapsetkin on mummulassa ja kissikin vaan nukkua möllöttää. Yritän tässä valmistautua henkisesti kovaan työrupeamaan, kesälomat tuo vähän paineita lisää, mutta eiköhän siitä selvitä kun on kumminkin tuota aurinkoenergiaa taas saatavana.

Raskas on ollut varmaan aika monelle tämä mennyt viikko, kamalia asioita on tapahtunut ihan täällä meidän pikkukylässä kuin  muuallakin, ei ihme, että yöunet menee. Ei voi kuin toivoa jaksamista kaikille osapuolille, sanattomaksi vetää...

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ihan metsään menin!

Nyt on paras aika samoilla metsissä, kun lumi on sulanut eikä hyttyset ja paarmat kiusaa. Ja kyllä minä oon siellä saapastellutkin ja kameran kanssa lähestynyt pääasiassa makromaailmaa. Yhtäkkiä kun katsoo niin mitään ei näe, mutta kun menee vähän lähemmäs niin johan alkaa näkymään jos jonkinlaista ötökkää ja kukkasta!

Korvasieniä oli jo jonkin verran, mutta jätin ne vielä vähän kasvamaan ja voi olla että jätän ne rauhaan kokonaan, sillä jostain kumman syystä elimistöni ei enää sieniä sulata... Se on kyllä TODELLA harmillista, sillä sienien metsästely on ihan mahtavaa hommaa ja oon vuosien varrella niitä eräänkin kilon syönyt suurella mielihalulla. No, vanhuus ei tule yksin ja näköjään elimistökin voi muuttua yhtäkkiä näin radikaalisti, se on vain hyväksyttävä. Täytyy sitten poimia sieniä vain muiden syötäväksi, kaippa ne sitten jollekin kelpaa.

Raksalta ei ole paljoa kuulumisia, viimeksi siellä on laiteltu ikkunapeltejä ja jotain pientä kuulemma värkätty.

torstai 10. toukokuuta 2012

Vapaapäivän turinoita

Yskä jatkuu, tänään tulee kaksi viikkoa täyteen kröhintää, mutta viime yönä sain ensimmäisen kerran kunnolla nukuttua, mahtavaa! Viime pyhänäkin sain nukuttua, mutta omituiseen aikaan, sillä nukahdin aamulla ja päästelin zetoja puoleen päivään, ovilla oli käynyt vaikka kuka, mutta minä vaan nukkua porskutin ihan kybällä. Heräsin vasta sitten naama lintassa kun isäntä palasi raksalta, mutta olipahan hienoa olla muutama tunti taju kankaalla.

Se on kyllä uskomatonta, miten elämä menee sekaisin jos ei saa nukuttua, sitä elää ihan jossain oudossa maailmassa, tekee asioita, mutta jotenkin ei tiedosta tekemäänsä, eikä muista mitään.

Raksalla on asiat menneet taas napsauksen eteenpäin, puhallusvillat tuli maanantaina tontille ja parin työteliään päivän jälkeen ne saatiin puhallettua omalle paikalleen tallin välikattoon, pölyistä hommaahan se oli ja isäntä oli kyllä aika poikki tuon projektin jälkeen, mutta onneksi taas saatiin apuja, kiitokset naapurin isännille ja kotiväelle!

Aikamoinen kasa, onneksi oli poutaa.

Pitkä matka oli villoilla vinttiin, mutta
menihän ne sinne, viimein...
Ja äitienpäiväkin on tulossa, mitähän sitä mummuille keksisi? Meillä yritetään perinteisesti aina keksiä ns. järkeviä lahjoja, eli äitille vietiin viime vuonna multaa ja toiselle mummulle ainakin joskus on ostettu taikko ja kirves, mutta ehkäpä tälle kertaa veisi vaikka jonkinlaiset orvokkijutskat... Kyllä mummut ovat kukkansa ansainneet! 

Minä olenkin jo oman lahjani saanut, kun kerjäsin isännältä tuon The girl with a dragon tattoo -leffan jo pari viikkoa sitten. Jotenkin tykkäsin tuosta ruotsalaisversiosta enempi, mutta olihan tuo amerikkalaisten tekemäkin aika kammottava... Luin muuten just Eva Gabrielssonin kirjoittaman kirjan, joka kertoi tuosta Millenium-sarjaan liittyvistä kommervenkeistä ja sen kirjoittajasta Stieg Larssonista, joka oli siis tämän Eva Gabrielssonin avomies. Asuivat yhdessä yli 30 vuotta, mutta koska eivät olleet naimisissa niin Eva jäi Millenium-miljoonista täysin osattomaksi Stiegin isän ja veljen periessä kirjojen oikeudet. Nyt sitten spekuloidaan Evan hallussa (ehkä) olevasta keskeneräisestä neljännestä Millenium-kirjasta, että kuinka olisi sen oikeuksien laita, etenkin jos Eva sen itse kirjoittaa loppuun? Mielenkiintoista...

Mutta iiihanaa kun kesä tulee! Ei enää puolimetristä hankea minua ja metsää erottamassa ja kyllä me Ressun kanssa ollaan jo pari kunnon lenkkiä kröhästä huolimatta jo tehtykin. Nyt on paras aika tehdä pitkiä metsäretkiä, ennenkuin itikat ovat kiusaamassa ja lämpötilat eivät vielä nouse liian korkeiksi. Enpä taida tietää kamalampaa paikkaa kuin neva kolmenkymmenen asteen helteessä, mustat kumpparit jalassa ja itikoita korvat ja nenä täynnä. Mutta otetaan nyt kaikki tästä vuodenajasta irti, kunhan tuo sade hellittäisi...

Ressu on aina valmis metsäretkelle.