Syksy on sujunut ihan kohtalaisissa tunnelmissa, esikoinen sai jatkaa kesätöitä hautausmaalla syyskuun loppuun ja on nyt odotellut armeijan harmaisiin astumista ihan rauhassa, äiti sitä vastoin hermoilee täällä ja järsii kynsiä... Mutta aikansa kutakin, kaippa se siitä jotenkin lutviutuu.
Tyttären koulusta kantama joulutodistus ilahdutti suuresti, vaikka kyllähän me tiedettiin hyvää odottaakin, mistä ihmeestä se on nuo lukugeenit perinyt?! Vaan onhan tuo töitä sen eteen tehnytkin ja tuntuu, että on koko ajan nenä kirjassa kiinni. Eikä välttämättä läksykirjassa, vaan paljon muutakin. Kovin urakka taisi olla Taru sormusten herrasta -tiiliskiven nujertamisessa. Koulusta piti lukea Tuntematon sotilas ja sekin kuulemma oli "ihan oikeesti" hyvä kirja.
Minen jaksa lukea mitään tällä hetkellä, kesällä ostin junalukemiseksi Camilla Läckbergin Enkelintekijän ja sain se loppuun joskus marrakuussa... Uni tulee ilman lukemistakin ihan hyvin ja jos ei tule, niin olen huomannut paremmaksi konstiksi sen, että pistää kuulumaan Markus Kajon Ajatusten miljoonalaatikon. Uni tulee, että paukahtaa!
Raksalla on ollut hiljaista. Mutta nyt, pikkuhiljaa Timo on alkanut hankkia välipohjaan palkkeja ja kaippa se siitä etenee. Onhan siellä aika holohnaa nyt mitään tehdäkään. Takkaa varmaankin mietitään tässä sitten kohtapuoliin myös, joku Tiilerin Funkkis Jussi tuollaisena tumman harmaana voisi olla ihan ok ja sopii ainakin meikäläisen silmään hyvästi.
Joululomaa ollaan tässä saatu rauhassa vietellä, mahtava pätkä on ollutkin ja huomenna reippain mielin töihin. Harvinaista, että tulee näin monta vapaapäivää tällä alalla ja nyt ne tuli kyllä tarpeeseen. Tänään otan vielä pitkän patikkaretken tuonne metsään niin eiköhän se taas tästä.
 |
| Panun riemukaari. |
Hyvää loppuvuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti